Good morning Melbourne! Mikä ihana tunne olikaan olla pitkästä aikaa länsimaalaisessa kaupungissa Indonesian jälkeen! Vaikka eksotiikassa on siinäkin omat puolensa. Tutulla ja turvallisella englannin kielellä pärjää taas, vaikkakin toisinaan australialaisten aksentti ei ehkä ole niin selkeää. Saavuimme kaupunkiin vähäunisen yölennon jälkeen aamulla kello seitsemän. Ilma oli jo heti aamusta väreilevän kuuma – täällä eteläisessä Australiassa helmikuu on useimmiten pahimpien helteiden aikaa. Toisaalta sää myös ailahtelee paljon – yhtenä päivänä porottaa 36 asteen helle ja seuraavana onkin 19 ja pilvistä. Ostettiin paikalliset matkakortit (Myki) ja harhailtiin väsyneenä Airbnb-kämpällemme Saint Kildaan. Aikaa matkassa taisi mennä ainakin 1.5 tuntia ellei enemmänkin.
Melbourne on vilkas, reilun 4 miljoonan ihmisen kaupunki. Varsinaista kantakaupunkia ympäröivät alueet ovat osittain yllättävän matalasti rakennettu (kaksikerroksisia taloja). Saint Kildan (jossa me asuimme siis) parhaimpia puolia ovat rantabulevardi (joskin itse ranta ei ole mikään trooppinen unelmaranta, vaan muistuttaa lähinnä kotoisaa hietsua) ja rannan lähistöllä oleva elämä. Täältä löytyy muun muassa jo vuonna 1912 perustettu huvipuisto Luna Park ja paljon erilaisia ulkoilmatapahtumia kesällä. Täällä on bongattu myös erikoisia villieläimiä – ilmeisestikin vapaana lentäviä papukaijoja näimme heti saapumispäivänä ja satama-alueella voi nähdä auringonlaskun jälkeen minipingviinejä, jotka uivat rannalla oleville pesäkoloilleen. Luonnonsuojelujärjestön vapaaehtoiset partioivat rannalla varoittamassa turisteja häiritsemästä pingviinejä salamavaloilla ja nostavat rohkeampia yksilöitä jopa kävijöiden siliteltäväksi.
Ruokakulttuurin puolesta kaupunki on täynnä mitä ihanimpia ravintoloita, yksinään jo meidän kaupunginosamme Saint Kildan alueella niitä on niin paljon, että veisi varmasti kuukausia käydä kaikki systemaattisesti läpi. Hampurilaisia tarjotaan miltei joka paikassa ja läheisestä aamiaiskuppilasta saa jopa aamiaishampurilaisia. Toinen asia mikä tuntuu olevan suosiossa on ”sourdough bread” eli tuttu hapanleipä. Kyseistä leipää saa käytännössä jokaisella kahvila-aamiaisella, ei hullumpaa!
Melbournen downtownin kapeat kujat suorastaan pursuilevat erilaisia ravintoloita, joskin kantakaupungin alueelta on huomattavasti helpompaa löytää turhan hintavia paikkoja syödä. Meidän mittapuullamme yli 20 dollaria pääruoasta menee kalliin puolelle (noin 13 euroa) joskin ellei tuuri käy, niin kauheasti alle 15 dollarin ei yleensä pääruokaa saa. Aamiaiskulttuuri on täällä voimissaan ja kahvila-aamiaisen saa keskimäärin hieman reilulla 20 dollarilla erikoiskahvin kanssa. Siihen kiinnitin huomiota, että jos on tottunut suomibrunssilla keräämään lautaselleen puoli kiloa kasviksia, täällä se ei onnistu. Usein aamiainen on omaan makuuni vähän turhankin ns. kardiovaskulaarinen, joskin herkullinen yhdistelmä munia, pekonia, tomaattia, papuja ja sourdough-leipää tai ciabattaa. Uppomunia harrastetaan paljon. Me rakastimme kahvila-aamiaisia, mutta päätimme kuitenkin säästää ja tehdä osan aamiaisista ja muistakin ruoista itse. Vinkki säästelijälle: saksalainen Aldi on myös Australiassa, ja Aldista saa mielestämme erittäinkin kelpoa paikallista viiniä (Aldin oma viini) hintaan 2.70 taalaa. Ostimme viinin ruoanlaittoa varten, ja totesimme sen myös juomakelpoiseksi.
Kaupungin taideannoksen täytimme Ian Potterin galleriassa, jonne oli ilmainen sisäänpääsy. Pilvenpiirtäjä Eureka Skydeck oli kokemuksen arvoinen – 88. kerroksesta näkee Melbournen joka suuntaan ja näkymät ovat huikeat. Itse asiassa kyseinen torni on koko eteläisen pallonpuoliskon korkein! Eksyimme myös Queen Victoria Marketille hedelmäostoksille kaverimme Nishadeen innoittamana. Jos Melbournessa asuisi, kannattaisi näiltä markkinoilta hankkia hedelmät ja vihannekset.
Oltiin varattu Sydneyyn lennot Tiger Airilta jo Balilta käsin. Pettymys odotti kentällä, kun huomasimme että olimme varanneet lennot hakukoneen kautta ilman laukkuja! Ilmeisesti kehnon nettiyhteyden kanssa hätiköinti Lembonganilta käsin kostautui ja kumpikaan meistä ei huomannut asiaa ennen lähtöpäivää, Laukutta varaamisesta ei selvinnytkään yhtä halvalla kuin Euroopassa, vaan jouduimme pulittamaan 114 euroa kahdesta alle 15 kilon rinkasta. Tunsimme olomme jokseenkin ryöstetyksi, mutta ei auttanut muuta kuin niellä asia ja jatkaa matkaa. Johtuen laukkujen ryöstöhinnoista, päätettiin säästää Sydneyn lentokenttäjunissa ja -takseissa. Lentokenttä on melko lähellä kaupunkia, ja kentältä pääsee kävelemään 400-sarjan busseille, jotka menevät Newtowniin. Näin jälkikäteen en kuitenkaan suosittele kävelyä, sillä matkasta tuli melko pitkä ja raskas.
Sydney on kokonaisuudessaan Melbournea bisneshenkisempi ja sofistikoituneempi ja jos johonkin käymääni paikkaan vertaisi, niin kaupunki tuo mieleen ensimmäiseksi Singaporen. Ennakko-odotuksista huolimatta kaupunki nousi omalla asteikollani täysin Melbournen tasolle. En tiedä, onko syynä erittäin onnistunut kaupunginosavalinta (Newtown) vai kenties edellistä majoitusta mukavampi Airbnb:n välityksellä saatu asunto. Yllättävää kyllä, saimme vain hieman korkeammalla hinnalla n. 60-neliöisen kattohuoneiston Newtownista kuin pienen yksiön Saint Kildalta. Tässä täytyi olla hieman tuuria mukana. Jos siis olet matkustamassa Sydneyyn, kannattaa meiltä kysyä kämppäsuositusta 🙂 Newtown on juuri sellainen paikka, jossa haluaa majoittua. Kaupunginosa on täynnä elämää, ruokapaikkoja, baareja ja pikkukauppoja. Ydinkeskustaan pääsee helposti bussilla tai matkustamalla kolme pysäkinväliä metrolla. Suosikkireitiksemme bussipysäkille muodostui O’Connell Street, jonka varrella hengaili säännöllisesti muhkearaitainen Dexta-kissa. Hänestä oli jätetty kadunvarteen erikseen julistekin, jossa selitettiin kissan mieltymystä jalkakäytävällä oleiluun.
Toisin kuin Melbournessa, Sydneyssä oli tasaisemman lämmintä ja kosteaa. Sydneyssä uskaltaa lähteä siis kaupungille ilman varapitkähihaista laukussa! Sydneyn taideannos tuli täytettyä Art Gallery of NSW:ssa ja Sydney Museum of Contemporary Artissa, jotka olivat ilmaisia ja kiinnostavia. Sydneyn kasvitieteellinen puutarha on itse asiassa valtava puisto, jonne olisi voinut mennä piknikille. Bondi Beachilla kannattaa kuluttaa yksi kokonainen, laiska rantapäivä. Vietettiin reissusta ryytyneenä heti ensimmäinen päivä kokonaan Bondilla, minkä jälkeen olo oli ihanan rentoutunut. Bondilla oli myös paljon kiinnostavia katutaideteoksia, joskin niin muuallakin Sydneyssa.
